Voiko olla äiti ja salibändäri?

« "Trettio-tre" ku..
TPS kurmuutti Ko.. »

Torstai 22.3.2007 klo 0:05 - Pami

Salibandy on laji meille kaikille, mutta miten käy naisten, jotka haluavat pyöritellä pallon lisäksi omaa pientä silkohapsea? Voiko äitiyttä ja urheilijanelämää yhdistää vai tekeekö sompaileminen näistä naisista sekä huonoja äitejä että huonoja urheilijoita? Naissalibandy.net ei voi muuta kuin ottaa selvää tästä mysteeristä nimeltä urheileva äippä.

Viime viikolla pyysin salibandymammoja ottamaan minuun yhteyttä ja sainkin useita innostuneita meilejä. Moni lupasi vastata kysymyksiin ja kaupan päälle vielä pistää viestiä eteenpäin salibandymammaverkostossaan. Näitä meilejä vaihtaessamme kävi ilmi monia mielenkiintoisia asioita, kuten esimerkiksi se, että NST:n kakkosjoukkueella on noin 15 lasta. Aika monta.

Kyselyn mukaan salibandyäitejä on kaikkialla. Heitä pelaa liigassa ja eri divareissa, he ovat nuoria ja vanhempia ja lasten iät vaihtelevat vauvasta teiniin. Kaikkia heitä tuntuu kuitenkin yhdistävän voimakas halu jatkaa omaa tekemistä myös lapsen syntymän jälkeen. Yksi äiti kertoi pallotelleensa melkein synnytykseen asti, ja palanneensa pelaamaan pleijareissa heti, kun se vain oli fyysisesti mahdollista. Toinen äiti piti salibandya henkireikänä hoitovapaan aikana. Aika moni äideistä oli jossakin uransa vaiheessa pelannut korkeimmalla sarjatasolla, mikä voi vaikuttaa motivaatioon ja kykyynkin jatkaa lajia: harjoittelua ei välttämättä tarvitse enää niin paljon, jos taitotaso ja fysiikka ovat kohtalaisella tasolla jo aikaisemmasta harjoittelusta.

Äitiyden ja urheilun yhdistäminen vaatii kuitenkin ennen kaikkea järjestelyä ja tukiverkkoa, joka vastanneilla koostui esimerkiksi puolisosta, sukulaisista, ystävistä ja lapsenvahdeista. Lisäksi monessa joukkueessa ei katsota pahalla sitä, että lapset ovat mukana harjoitus- ja pelitapahtumissa. Joissakin joukkueissa lapsia on useampia, joten jälkikasvu voi pitää toisilleen seuraa sillä aikaa, kun äidit reenaavat ja pelaavat. Kuitenkin ihan käytännön asioiden, kuten syöttämisen, takia äitien organisointitaito joutuu koetukselle, vaikka tukiryhmiä olisikin olemassa.

Kaikki vastanneet äidit olivat sitä mieltä, että ilman puolison tukea äitiyden ja urheilun yhdistäminen ei onnistu. Vanhempien menot täytyy pystyä sovittamaan siten, että joukkueharjoituksiin ja pelitapahtumiin pääsee säännöllisesti. Äidit harjoittelevat keskimäärin kolme kertaa viikossa plus pelit, mikä tarkoittaa monta iltaa pelkästään äidin menoille. Tätä helpottaa, jos puoliso ei urheile tai on yksilöurheilija, mutta olipa muutamilla ollut puoliso mukana jopa oman joukkueen toiminnassa, mikä vaatii jo lähes yliluonnollisia järjestelytaitoja. Toisaalta näissä tapauksissa salibandy on erään äidin sanoja mukaillen sekä omaa aikaa että koko perheen yhteinen juttu.

Äidit kertovat äitiyden vaikuttaneen heihin pelaajina esimerkiksi siten, että koska reeneihin pääseminen on suuremman työn takana kuin aikaisemmin, tulee helpommin tehtyä kunnolla ja keskittyneesti. Eräs äiti kertoo tulleensa fyysisesti kovemmaksi peluriksi, joka menee tilanteisiin aggressiivisemmin kuin aikaisemmin. Eli ilmeisesti synnyttämisen jälkeen pikku töötti ei tunnu enää missään... Monet kertovat tulleensa henkisesti kypsemmiksi ja kärsivällisemmiksi. Toisaalta, fyysisesti synnytyksestä palautuminen voi viedä kauankin aikaa eikä fysiikkaa välttämättä saa samalle tasolle, jos ei pääse harjoittelemaan yhtä paljon kuin aiemmin, ja mielikin voi harhailla taaperoisen hyvinvoinnissa, vaikka pitäisi pohtia vaparikuvioita.

Äidit eivät koe olevansa huonompia äitejä sen takia, että jatkavat urheilua. Jotkut heistä ovat tosin saaneet kuulla esimerkiksi, ettei punttisali tai liikuntahalli ole lasten paikka. Myös omat tai appivanhemmat saattavat kommentoida arvostelevaan sävyyn, koska äidin odotetaan kuitenkin tietyssä määrin uhrautuvan. Saatetaan esimerkiksi arvostella sitä, että äiti menee harjoituksiin, vaikka lapsi on sairas tai pidetään omituisena tai itsekkäänä, että kotona käy lastenhoitaja ja äidillä on muutakin elämää kuin vaippojen vaihto. Tälle vastalauseena eräs äiti kommentoikin, että urheilevien vanhempien lapsi oppii itsekin todennäköisemmin urheilullisen elämäntavan, mitä tuskin voi loppujen lopuksi pitää kovin huonona oppina.

Salibandyäidit siis kannustavat meitä täyttämään sekä maan että salibandykaukalot. Eikä äidille saa sanoa ei.

Kommentit

22.3.2007 7:15 Äiti

Ei mitään lisättävää...=)

22.3.2007 9:20 *

No olis mielenkiintoista sitten tietää, monessako liigajoukkueessa näitä äitejä on?

22.3.2007 9:39 Pami

Vastanneista oli yhdessä liigajoukkueessa tällä hetkellä, mutta useassa liigajoukkueessa oli näitä äitejä pelannut viimeisen parinkin vuoden sisään.

Se pitää vielä muistaa, että mulle vastasi noin 12 äitiä, joten en tiedä yhtään kuinka kattava tämä oli. Ainakaan pohjoisen divariäideiltä en saanut vastauksia:)

22.3.2007 9:47 femakko

Huippua, että on vihdoin saatu tällainen juttu aikaan. Alkaakin kyllästyttää kommentit, että sinä se jaksat pelata kun sinulla ei ole muuta elämää. Mammat näyttää että voi olla perhe ja pelit yhtäaikaa ja nauttia molemmista täysin rinnoin. Ei pelaamista tarvitse lopettaa kun lapsia tulee!!!

22.3.2007 10:03 xXx

Surullistahan se olisi jos elämä päättyisi lapsen saamiseen. Isot propsit pelaaville ja treenaaville äideille - ne appivanhemmat saavat ihan vapaasti olla asioista mitä mieltä haluavat.

Ja Pamille propsit jutusta: tämmöösiä lisempää.

22.3.2007 11:00 Sheikki

Huippujuttu. Sekä tämä netissä oleva, että ko. esimerkki elävästä elämästä. Saapa uuden ulottuvuuden sekin stereotypia, että ne vanhemmat naiset urheilevat vain lapsettomuuttaan (omasta halusta tai vasten tahtoaan).

Olen myös kuullut, että lapsen saaneella naisella olisi tietyt testitulokset parantuneet synnyttämisen jälkeen. Tähän voi olla monia syitä, hormonaalisia, henkisiä tai vain elämänasenteeseen liittyviä - tai että raskauden aikana harjoitusta oli kevennettävä ja synnyttämisen jälkeen kroppa on ollut treenistä levänneempi. Tilastoista en ole kiinnostunut, riittää, että kyseessä on yhden huippu-urheilevan naisen arvokas kokemus.

Yhtä kaikki, lienee syytä antaa tilaa urkkaäipille ja uskoa, ettei biologinen äitiys ja kuukautiset ole naiselle tai urheilulle vaaraksi.

22.3.2007 13:42 Miikka

Noi journalistisesta näkökulmasta, miten kiinalaislapset liittyvät salibandyileviin äiteihin? Juttu kuitenkin käsitteli suomalaispelaajia eikä toisaalta Kiinassa salibandy oli kaiketikaan vielä kovin suosittua. Toki monikulttuurisuuskin leviää Suomessa, muttei kai ihan sentään sellaisella vauhdilla, että kaikki lapset kaukalon laidalla olisivat aasialaisalkuperää.

22.3.2007 14:28 mamma

Salibandyäitinä voin täysin yhtyä edellisiin. Pelaaminen on lähinnä järjestelykysymys, välillä tosin saa soveltaa ihan kympillä. Ja treeneistä poissaoloon on aina pätevä syy - toisin kuin lapsettomilla pelaajilla! Tämä on fakta! Ekasta muksusta tulee varmaan loistava katsomovalmentaja aikanaan, kun on saanut viikoittain seurata äitin treenejä turvakaukalosta käsin :)
Mutta ilman ymmärtäväistä puolisoa ei olisi reikäpallon perässä paljon juostu!

22.3.2007 14:39 Pami

Blaah, arvasin, että kuvituksesta tulee kommenttia... En viittinyt laittaa kenenkään tutun lapsen kuvaa nettiin. Laitoin siis tuntemattoman. Se on ainoa perustelu.

22.3.2007 14:39 Pami

Niin ja tietenkin se, että ne on musta söpöjä. :)

22.3.2007 15:07 mammamia

KIITOS "raskauspositiivisesta" jutusta! :)Kiistaton tosiasiahan on, että raskauden aikana elimistössä tapahtuu sellaisia prosesseja, jotka lisäävät esim. hapenottokyvyn huippulukuihin. Jos pystyy ja jaksaa treenaamaan tällöin auttaa se palautumaan raskausajasta ja synnytyksestä. Itse palasin kaukaloon kolme viikkoa synnytyksestä ja seuraavalla viikolla pääsin jo ensimmäiseen turnaukseen - ja peräti kentällekin päästivät! :)
Harrastaminen vaatii omaa halua, motivaatiota ja järjestelykykyä imetyksen välissä. Sietokyky kasvaa moneen asiaan - ja siitä on hyötyä myös joukkuelajin parissa. :)

22.3.2007 18:00 Annikki

Mä en ymmärrä miten multa on voinu mennä ohi toi Pamin yhteydenottopyyntö. Käyn näillä sivuilla ainakin 200 kertaa päivässä. Juu, ei oo elämää.. tai onpas, oonhan mäkin liigamamma :) Kiitos jutusta!

22.3.2007 18:35 Pami

Voi harmi, Annikki. Eli siis kahdessa liigajoukkueessa ainakin on mammoja. Loistavaa!

22.3.2007 19:24 Miikalle

Aika ihmeellistä kommenttia.

22.3.2007 22:00 tm

Ja täällä kans yks, tai oikeastaan kahden, liigamamma... :)

23.3.2007 12:25 1-div. äitee

soveltamistahan tämä on, varsinkin kun lapsi on vielä vauva. Mut oon jotenkin huomannut, että ympäristön mielestä olis "soveliaampaa" järjestää puoliso tai lapsenvahti kotiin esim. jumppaan tai kaupungille menon takia, kuin salibandyn, kun "eihän se oo äitien laji". Onneks puoliso kannustaa ja auttaa, ja joukkuekaverit ymmärtää kun ei aina treeneihin pääse. Mulle salibandy on kuitenkin harrastus ja perhe menee edelle (niin kuin varmaan muillakin äideillä), mut lapsellakin on varmasti mukavampaa kun äiti pääsee välillä virkistäytymään ja tuulettamaan päätään ja maaleja :) Saahan ne puolisotkin harrastaa..

23.3.2007 13:10 2-divari mamma

Kyllä mammojen harrastamisen ja kilpaurheilun merkityksen ja tarpeen ainakin toinen MAMMA tietää ja osaa arvostaa!! Kannustakaamme toisiamme! :)

23.3.2007 13:33 Kolmen lapsen äiti

Annikille: Pamin viesti löytyi Kakkosen loppusarja viikonloppuna... (14.3.) otsakkeen alla olevasta kommenttiketjusta.

"16.3.2007 11:10 - Pami
Kolmen lapsen äitille ja muillekki salibandyäideille tai heitä tunteville sellaisia terveisiä, että voisitteko ottaa yhteyttä osoitteeseen pami@naissalibandy.net Mää voisin teistä juttua pyöräyttää kyllä. "

Mutta näin äitinä ehdin koneen äärelle vasta nyt ja voin vain todeta jotta "Pami on hurjan nopee!"

Kiitos jutusta!

23.3.2007 13:37 Kolmen lapsen äiti

"16.3.2007 11:22 - rapor

Äitijutusta: Kysy Pami niiltä äideiltä myös, että eikö niiden lapsilla ole isiä ja miten isien pelit sopeutuu perhe-elämään; ei taida pahemmin isillä 'peliuraa' häiritä?"

Olis kyllä tosi mielenkiintoista kuulla onko kukaan isä joutunu raahaamaan lastaan/lapsiaan turnaukseen kun ei oo lapsenvahtia löytyny!

Nim. Kokemusta on

23.3.2007 13:59 Liigapappa =)

Onhan lapsilla toki isiäkin. Meillä ainakin koko perhe elää salibandyn ympärillä, kun tuo liigamamma pelaa ja itse hoidan joukkueen taustoja. Onneksi poika on kiinnostunut hallielämästä ja löytää aina jotain tekemistä. Taitaa muutenkin juniori olla jo joukkueessa hyvin sisällä.

Ja harva poika taitaa kuitenkaan päästä kehumaan olleensa kentällä A-tyttöjen SM-finaalissa, niin kuin meillä on ollut :D

23.3.2007 16:41 Tarina ajalta ennen interneettiä

Tarina kertoo, että suunnistaja Liisa Veijalainen oli raskaana voittaessaan maailmanmestaruuden. Sittemmin Liisan pojalla olisi ollut koulussa suunnistusta, mutta tämä olisi ollut haluton osallistumaan (tai jotain) ja kommentoinut näin: "Ei mun tartte. Mä oon jo maailmanmestari!"

23.3.2007 17:16 ;)

"harva poika taitaa kuitenkaan päästä kehumaan olleensa kentällä A-tyttöjen SM-finaalissa, niin kuin meillä on ollut :D"

Päivän hymyt!

Meidän neiti 1v ei onneksi päässy laidan yli naisten nelosdivarin turnauksessa.

Mikäköhän rike lapsesta kentällä vihelletään
- liian monta pelaajaa
- sääntöjen vastainen peliasu
- pelaaminen ilman mailaa
- pelioikeudeton pelaaja
- virheellisesti numeroitu pelaaja

=)

23.3.2007 19:59 Annikki

Kuulostaa tuo Liigapappa jotenkin tutulta... semmonen juttu vaan, että poika oli kentällä kylläkin B-tyttöjen SM-finaalissa.

Miehet =)

23.3.2007 21:57 Pami

Annikki :D

Aivan mahtavia kommentteja!

24.3.2007 11:28 Surffaaja

Löytyi yks "tilasto" salibandyäideistä :D

27.3.2007 8:16 Kassen ja Mallan iskä

Toihan on mahtavaa että rouva pelaa vielä "vanhoilla" päivillä, treenataan, pysytään kunnossa, pidetään hauskaa, meidän perheessä annetaan kyllä täysi tuki toiminnalle. Eka muksu taisi olla 5 viikkoa vanha, erätauolla lapsi imetykseen ja takas kentälle... Onhan salibändy peleistä tullut ns. perhetapahtuma jos vertaat lauantai lätkämatsiin, kumpaan mieluummin pienten lastenkanssa?
Toki isä tykkää käydä myös lätkää kattoos mutta ilman muksuja...

27.3.2007 8:20 Meidän äitit tekee teidän äitien..

Unohtui äskeisestä:

"Meidän äitit tekee teidän äitien maalit!" ; )

28.3.2007 0:40 ;)

"erätauolla lapsi imetykseen ja takas kentälle..."

Maailman nopein kansa =D

Aladivaripeleissä ei kyllä meikäläiseltä onnistuisi. Tunninkin tauko otteluiden välissä tuntui liian lyhyeltä. Imetä, syötä, vaihda vaipat ja yritä saada nukahtaan ennen seuraavaa ottelua. Hiki tuli - ei tarvinnu erikseen alkulämpöä ;)

"Toki isä tykkää käydä myös lätkää kattoos mutta ilman muksuja..."

Meillä isä saa karkilla pojan lätkäkatsomoon ja äiti vaan vie salibandy otteluun...

Live-seuranta

Uusimmat kommentit

Uusimmat kuvat

Voiko olla äiti ja salibändäri?

Kommentit

Kommentoi kirjoitusta